Historia

SAARISTOKAUPUNGIN HISTORIAA

Vanhaa nimistöä

Alueen nimiä on jo vuoden 1541 veroluettelossa. Myöhemmän kasarmialueen tienoilla asuneelle Olli Lappalaiselle on kuulunut mm. Kumbusaari. Kuopionniemen eli nykyisen Väinölänniemen juuressa asuneen Olli Lappalaisen tiluksiin ovat kuuluneet mm. Lechto Niemi, Pölhön Nijtu Pölläkänlahden päässä tai Petosenlammen luona sekä Luhaisen Salon Nijtu. Monet muutkin nimet ovat satoja vuosia vanhoja. Perimätiedon mukaan Saunaniemessä on ollut rantasalmelaisten eränkävijöiden kesäsaunoja.

Kalastus on jättänyt paljon jälkiä nimistöön ja perinteeseen. Vielä 1940-luvulla alueella kalasti kymmenisen nuottakuntaa. Apajoita on Saaristokaupungin rannoilla yli viisikymmentä. Esimerkiksi kiermi kertoo, että paikalla on ollut nuotankuivausteline. Nuotta on nostettu kierimille, lyhyemmin: kiermille. Pantio taasliittyy apajan varaamiseen eli pantioimiseen. Joku nuottakunnan jäsen on voinut olla rannassa vahtimassa, milloin muikkuparvi alkaa ”pistellä” sillä kohtaa. Muut eivät saaneet tulla vetämään tuota pantioitua apajaa.

Torppia ja torpparisukuja

Jo 1700-luvulla alueen torpparisukuja olivat Tuhkaset ja Koistiset. Heidän kantapaikkansa olivat Matkusniemessä. Suomen sodan jälkeen 1811 Lehtoniemeen muutti entinen jääkäri Matts Kerman. Hän asettui 1828 poikansa mukana uuteen Pölläkän torppaan, ja sieltä Kermaneja levisi kolmantena ”pääsukuna” moneen torppaan. 1800-luvulla isäntinä tai emäntinä oli Koistisia ja Kermaneja kahdeksassa ja Tuhkasia kuudessa torpassa. Muista suvuista mainittakoon Hoffrénit, Markkaset, Tuomaiset ja Mehtoset

Suuria tapahtumia

Vuosina 1808–1809 käytiin Suomen sota, jossa Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle. Maaliskuun 15. päivänä 1808 savolaisen J. Z. Dunckerin joukko puolustautui Jynkänlahden taistelussa Tutškovin ratsuväkeä vastaan. Kaatuneet kuutisenkymmentä venäläistä lienee haudattu Jynkänlahden rannalle Valkamonniemeen. Dunckerille on omistettu Vänrikki Stoolin tarinoiden runo ”Heinäkuun viides päivä”.

Torppien itsenäistyminen muutti perinpohjin Lehtoniemen–Pölläkän yhteiskuntarakenteen. Syksyllä 1918 eduskunta hyväksyi ns. torpparilain, jossa torpparit ja mäkitupalaiset saivat oikeuden lunastaa vuokramaansa itselleen. Vuonna 1922 säädettiin asutuslaki, ns. Lex Kallio, jonka tavoitteena oli antaa tilattomalle väestölle pientiloja. Kuopion Pappilankylässä järjesteltiin tilukset 1922, ja omistukset tulivat voimaan 1930. Entiset torpparit maksoivat lunastusmaksunsa pääasiallisesti 1930-luvun loppuun mennessä.

Raimo Kerman 26.1.2004

Pappilankylän eteläisten vuokra-alueiden itsenäistyminen
Rooma ja Bysantti kohtaavat toisensa Kallavedellä
Saaristokadun syntyhistoriaa

Raimo Kerman 28.8.2007
r.kerman@elisanet.fi